tiistai, 06 lokakuu 2020 16:38

Peliuran jälkeen: Teemu Seppänen tuntee Kainuun pelaajapolun ja aikoo laittaa kuntoon Hokin maalivahtipolun

Kirjoittanut Petteri Ikonen

Jos Mestiksen 20-vuotisen historian ajalta pitäisi muodostaa tähdistöjoukkue, Teemu Seppänen olisi yksi varteenotettavista nimistä tähdistöjoukkueen maalivahtikolmikkoon. Mittarina voidaan käyttää pelattujen otteluiden määrää, kausien määrä, menestystä tai torjuntatilastoja.

Kaudella 2006–07 täydellä tenholla alkaneen Mestis-uran aikana Seppäsen palveluksista pääsivät nauttimaan Kajaanin Hokki, Joensuun Jokipojat, Mikkelin Jukurit ja Savonlinnan Pallokerho. Ura päättyi viime kauteen Hokissa, mutta Mestis-kuvioista Seppänen ei pääse karkaamaan mihinkään.

Jatkossa Seppäsen opeista pääsevät nauttimaan nuoremmat maalivahdit, kun Hokki kiinnitti hänet maalivahtivalmentajakseen.

– Vastaan Hokin maalivahdeista ja maalivahtipolusta, Seppänen paaluttaa.

Tälle polulle Seppäsellä onkin antaa oivia neuvoja ja nimenomaan kainuulaisesta vinkkelistä katsottuna.

Suomussalmelaislähtöinen Seppänen kiersi pelaajaurallaan Kajaanin, Tampereen, Joensuun, Mikkelin ja Savonlinnan kautta aina Tanskaan ja Kazakstaniin asti ja vain pelatun liigaottelun puuttuminen jäi harmittamaan.

Seppänen on osoitus siitä, että Suomussalmen tapaiselta pieneltä ja syrjäiseltä paikkakunnalta voi ponnistaa ammattilaiseksi. Eikä hän ole Suomussalmen ainoa kasvatti. Pitkäaikainen joukkuetoveri ja Hokin viime kauden päävalmentaja Jarkko Heikkinen ja muun muassa Vaasan Sportissa pelannut Eetu Heikkinen ovat myös SuPS-kasvatteja.

Paikkakunnalta ovat lähtöisin myös maailmanmestari Janne Pesonen, joka kasvoi jääkiekon pariin naapurikunta Kuhmossa ja entinen F1-kuljettaja Heikki Kovalainen.

– Eihän parempaa paikkaa olekaan. Jääaikaa oli tarjolla vaikka kuinka paljon, Seppänen nostaa esille Suomussalmen yhden hyvän puolen.

Pihapelit kaiken perustana

Suomussalmelle rakennettiin jäähalli 1990-luvun alussa, joten vuonna 1986 syntynyt Seppänen pääsi uransa alusta asti nauttimaan jäähallivuoroista. Pitkien talvien Kainuussa ulkojäitäkin riitti paljon.

– Minähän saatoin vetää 2–3 treenit illassa. Välillä maalivahtina ja välillä kenttäpelaajana. Pelasimme lisäksi paljon pihapelejä, ja niissä ohjelmassa oli muutakin kuin jääkiekkoa, maaseudulla varttunut Seppänen avaa monipuolista urheilutaustaansa.

– Serkun kanssa saatoin mennä koulun jälkeen kentälle kolmen aikaan iltapäivällä. Kuudelta kävimme syömässä ja sitten takaisin jäälle. Jatkoimme siihen asti, kun valot sammutettiin ja taisimme sytyttää ne joskus uudestaan.

Seppäsen veljet Mikko ja Janne pelasivat myös jääkiekkoa, joten pelikavereita pihapiirissä riitti. Mikko ylsi peliurallaan Suomi-sarjaan, kun hän edusti siellä Hokkia ja Ylivieskan Jääkarhuja. Pääosa peliurasta kului SuPSin riveissä 2. tai 3. divisioonassa.

Teemu pelasi varsin pitkään kenttäpelaajana maalivahdin hommien ohessa, minkä hän kokee myöhemmin tulleen esiin hyvänä liikkumisena ja teränkäyttönä kaukalossa. Terhakka maalivahti liikkui kaukalossa ahkerasti. Torjuntataitojensa lisäksi Mestis-paikkakunnilla hänet muistetaan pelikatkoilla tekemistään luistelukierroksista.

 

"Minulle kertyi kaikkiaan kymmenkunta luukkupeliä. Joskus on ollut mielessä, että olisinpa saanut edes sen yhden liigaottelun pelattua."

Ennen Mestikseen päätymistä Seppänen teki rohkean ratkaisun ja muutti Tampereelle vuonna 2002. Edellinen kausi oli kulunut Hokin junioreissa.

– Tappara oli jäänyt mieleen, kun pelasimme heitä vastaan C-nuorten SM-sarjassa. En muista sen kummemmin miten päädyin Tampereelle, mutta jääkiekko sinne vei mennessään.

– Jääkiekon ehdoilla etenin, mutta kävin kyllä vuoden kestäneen hierojakoulun, Seppänen muistuttaa koulunkäynnin merkityksestä.

Tampereella Seppänen kehittyi maalivahtina ja kiittelee muun muassa Tapparan hyvää fysiikkavalmennusta. Maalivahtivalmentajista hän nostaa esiin Hannu Vakkurin ja Aki Näykin, joista viimeksi mainitun kanssa tiet ristesivät myöhemmin vielä Hokissa.

– Vakkurin kanssa kävin paljon hyviä keskusteluja ja sain vinkkejä siihen, miten pärjään pienikokoisena maalivahtina, vain 166-senttinen Seppänen tuumii.

Kymmenkunta luukkupeliä, mutta ei liigadebyyttiä

Seppänen pääsi jo kaudella 2005–06 haistelemaan liigatunnelmaa Tapparassa. Myöhemmin hän toimi luukkuvahtina lyhyet pätkät kausina 2008–10, jolloin hänen varsinainen pelipaikka oli Hokissa.

– Minulle kertyi kaikkiaan kymmenkunta luukkupeliä. Joskus on ollut mielessä, että olisinpa saanut edes sen yhden liigaottelun pelattua. Myöhemmin liigaseurojen suunnalta oli pientä kiinnostusta.

Kausi 2005–06 toi ensimmäisen Mestis-ottelun, kun Seppänen tilkitsi Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkueen maalin MM-ehdokkaiden Mestis-kiertueella. Ikäluokkien 1986 ja 1987 kärkivahdit Karri Rämö ja Tuukka Rask veivät odotetusti kisavahtien paikat.

Kaudeksi 2006–07 Seppänen palasi Kainuuseen suorittamaan varusmiespalveluksen. Peliaikaa oli luvassa Hokin A-nuorissa. Hän pääsi myös Mestiksen makuun, mutta kesken kauden edessä oli siirtyminen Kuutostietä kohti etelää Joensuuhun.

– Olin Hokissa kolmas maalivahti Petri Koiviston ja Joni Myllykosken takana. Alexander Salak pelasi hyvin Jokipojissa, mutta Sorsan Pekka joutui sivuun ja minulle aukesi paikka.

Hokin kevät 2007 huipentui Mestiksen mestaruuteen Jukurien kustannuksella. Jukurit päätti Jokipoikien ja Seppäsen kauden jo puolivälierissä.

– Minun kannaltani oli järkevämpi ratkaisu mennä pelaamaan Joensuuhun kuin voittaa mestaruus Hokin kolmosmaalivahtina.

Jokipojat ja joensuulaisyleisö tykästyivät sähäkkään suomussalmelaiseen, ja Seppänen sai sopimuksen koko seuraavaksi kaudeksi. Hän sai mukavasti vastuuta ja nousi lopulta ykkösmaalivahdiksi, kun kanadalainen Jocelyn Guimond siirtyi kesken kauden Vaasaan.

Joensuulaisjoukkueen tie nousi jälleen pystyyn puolivälierissä. Tällä kertaa esteenä oli Hokki, joka porskutti lopulta hopealle asti keväällä 2008. Seppäselle jäi hyvät muistot Joensuusta ja joensuulaisyleisölle Seppäsestä. Myöhemmin joensuulaiset muistivat Seppäsestä huudoillaan, kun tämä saapui Joensuuhun esimerkiksi Hokin riveissä.

 

"Jukureissa opin varmaan eniten koko uran aikana."

– Joensuussa on ollut aina hyvä meininki, ja tykkäsin siitä fanikulttuurista. Huutelua kuului, mutta ei ehkä enää niin paljon viime kaudella. Ehkä välissä ulkomailla pelaamani kaudet vaikuttivat asiaan, ja sukupolvi katsomossa oli vähän vaihtunut.

Jokipoikien tuon ajan menestymättömyyteen Seppäsellä on selkeä selitys. Joukkueessa piisasi runsaasti hyökkäystaitoa esimerkiksi Tapio Ahtosen, Sami Puruskaisen, Jani Keräsen, Topi Riutan ja Jani Väänäsen muodossa. Potkua riitti etenkin runkosarjan syyspuolella, mutta kevättalven pudotuspeleissä matka välieriin oli liian pitkä.

– (Jarno) Pikkaraisen tuoma tekemisen kulttuuri oli isoin muutos, mikä sitten vaikutti siihen, että Jokipojat nousi kärkeen. Noista pelaajista jokainen voi allekirjoittaa sen. Taitopuoli oli kohdallaan, mutta Pikkarainen toi urheilullisuuden ja sen vaatiman tavan toimia.

Vuonna 2008 valmentajaksi saapuneen Pikkaraisen komentoon sitoutuneet Ahtonen, Puruskainen ja Keränen jatkoivat Joensuussa ja johdattivat Jokipojat Mestiksen runkosarjan ykköseksi ja lopulta hopealle 2009. Vuotta myöhemmin Joensuussa juhlittiin Mestiksen mestaruutta Pikkaraisen opein.

Välierätappiossa oli hopeareunus

Teemu Seppänen ei ollut todistamassa Jokipoikien huippuhetkiä, kun työnsarka kausiksi 2008–10 löytyi Hokista. Vähällä kuitenkin oli, ettei Seppäsen Hokki olisi tullut Jokipoikien vastustajaksi kevään 2009 finaaleissa.

– Pelasimme Sportia vastaan viiden ottelun välieräsarjan, jonka Sport ratkaisi edukseen voitoin 3–2. Ratkaisevan ottelun hävisimme maalilla Vaasassa. Se oli hyvä kausi ja saavutimme lopulta pronssia, mutta ei finaalipaikkakaan ollut kaukana.

– Toisaalta jos välierätappiosta jotain hyvää koitui, niin saimmepa vähän myöhemmin sen ”Tamin” legendaarisen kymmenen minuutin purkautumisen lehdistötilaisuudessa.

Seppänen viittaa kevään liigakarsintojen päätöksen, kun Juhani Tamminen vuodatti tuntojaan seitsemännen Ässät–Sport-ottelun jälkeen. Liigakarsintapaikka aukesi sen jälkeen, kun Tammisen valmentama Sport voitti välierissä Hokin ja sitten Mestiksen finaaleissa Jokipojat.

– Meillä olisi ollut ehkä jopa mestaruussauma sillä kaudella, mutta kauteen mahtui kaikenlaista. Kai Suikkanen lähti kesken kauden Tepsiin liigavalmentajaksi ja vei mukanaan puolustaja Jarkko Heikkisen. Mehän johdimme runkosarjaakin syksyllä, Seppänen muistelee.

Pikkaraisen komentoon

Seuraavalla kaudella pudotuspelit jäivät haaveeksi Hokilta, mutta Seppänen täytti paikkansa. Hänet valittiin Mestiksen parhaaksi maalivahdiksi. Matka jatkui vuonna 2010 Jukureihin, joka nousi parin heikomman kauden jälkeen jälleen Mestiksen kärkikahinoihin Jokipojista saapuneen Jarno Pikkaraisen komennossa. Ensimmäinen kausi toi Mestiksen hopean.

– Jukureissa opin varmaan eniten koko uran aikana. Siellä oli selkeä tapa toimia, ja päivittäinen tekemisen taso oli kova. Toinen maalivahti Kai Tillanen oli hyvä uusi tuttavuus, ja yhteys on säilynyt näihin päiviin saakka.

 

"Jäällä elämä tuntui ihan normaalille, mutta kauppareissulla saattoi nähdä vaikka hautajaiset kerrostalon pihalla."

Kesken toisen kauden Seppänen siirtyi SaPKoon, mutta törmäsi kevään 2012 puolivälierissä Jokipoikiin. Joensuulaiset niistivät matkallaan vielä Seppäsen alkukauden seuran Jukurit ja porhalsivat jälleen finaaleihin, missä Sport oli taas etevämpi.

Kainuu kutsui taas Seppästä ja Hokki sai kausiksi 2012–14 tolppiensa väliin tutun maalivahdin. Ensimmäisellä kaudella puhti riitti puolivälieriin, mutta toisella kaudella vajaan erän päähän finaaleista. KooKoota vastaan pelattu välieräsarja oli kuuden pelin jälkeen 3–3.

– Johdimme 1–0 kolmannessa erässä, mutta se ratkesi sitten pikkujuttuihin.

KooKoo voitti seitsemännen ottelun 2–1 ja eteni Jukurien vastustajaksi finaaleihin. Kouvolalaiset voittivat mestaruuden ja saivat mahdollisuuden anoa liigapaikkaa. Hokille kausi oli jälleen askel oikeaan suuntaan.

– Meillä oli hyvä porukka, ja Mattilan ”Petellä” (Petri) oli hyvä nousujohteinen kolmen kauden projekti, missä olin itse mukana kahden kauden ajan. Harmi, ettemme saavuttaneet mitalia, Seppänen ruotii pronssiottelun häviämiseen päättynyttä aikaa.

Kazakstanilaista sopimusrulettia

Mattila valittiin Mestiksen parhaaksi valmentajaksi ja jatkoi matkaansa Kouvolaan. Seppänen painui vielä pidemmälle, kun hän luuli siirtyvänsä Kazakstanin pääsarjassa pelaavaan Arlan Kokshetauhun.

– Luulin tekeväni sopimuksen Arlanin kanssa, mutta päädyin sittenkin Arystan Temirtauhun.

Joukkueella sujui vaihtelevasti.

– Otimme jossain kohti 11 voittoa peräkkäin, mutta sitten tilanne muuttui.

Seppäsen mukaan ylempää tuli komento, että ulkomaalaisten oli lähdettävä ja lopulta maalivahti pääsi Arlaniin, minne hän alun perin matkalla olikin.

– Kun menin Arlaniin, joukkue oli kuudentena. Voitimme sitten runkosarjan. Se oli hyvä kausi kokemuksena, ja elämä oli kaikkiaan erilaista kuin Suomessa.

Kazakstanissa Seppäsen suomalaisia joukkuetovereita olivat muun muassa Joonas Kuusela, Jere Laaksonen, Markku Tähtinen, Tomi Pekkala, Joni Haverinen ja Nico Aaltonen.

– Matkat olivat pitkiä, kun taitoimme bussilla 10–15 tuntia ilman pysähdyksiä. Jäällä elämä tuntui ihan normaalille, mutta kauppareissulla saattoi nähdä vaikka hautajaiset kerrostalon pihalla. Lisäksi vaimolla oli viisumiongelmia, ja hän pääsi luokseni vasta loppukaudesta pariksi kuukaudeksi.

– Kauden jälkeen oli sellainen olo, että ei Kazakstaniin toista kertaa. Sen kokemuksen jälkeen lähdimmekin Tanskaan oikein hyvin mielin.

 

"Ennen ei ollut asiaa maalivahtipörssin kärkipäähän, ellei ollut torjuntaprosentti 92–93. Nyt harvalla on edes 90. Se on vain kenttäpelaajien hyvyyttä."

Kolme ensimmäistä Tanskan-kautta kuluivat Gentofte Starsissa, jossa joukkuetovereina olivat ensin Lauri Kärmeniemi ja Artem Iossafov yhden kauden ajan.

– Joukkue oli ollut heittopussi edellisellä kaudella, mutta pääsimme ensimmäisellä kaudellani jo lähelle pudotuspelejä. Tytär syntyi kauden aikana, Seppänen kertaa mukavia kokemuksia Tanskasta.

Kaudelle 2016–17 saapuivat Seppäselle jo Hokista tutut Marko ja Teemu Virtala, Jukureista tuttu Marlo Koponen, Jesse Jyrkkiö ja Joonas Riekkinen.

– Peli kulki finaaleihin asti, mutta hävisimme ne, Seppänen muistelee.

Kaudeksi 2017–18 suomalaiskaartiin liittyivät vielä Julius Nyqvist ja Ville Järveläinen, mutta Gentofte putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella ja ajautui sitten konkurssiin.

Nelihenkiseksi kasvanut Seppästen perhe vietti Teemun neljännen Tanskan-kauden Odensessa, kun paikallinen Bulldogs pestasi suomalaismaalivahdin. Edessä oli putoaminen puolivälierässä eikä Seppänen ollut tyytyväinen kauteensa.

Paluu Kainuuseen oli kypsynyt mielessä jo hetken.

Hokin paluukausi oli lähellä päättyä katastrofiin

Hokki palasi Mestikseen 2019 ja sai Seppäsestä tutun luottomaalivahdin. Mestis-vauhtiin nousijajoukkue ei päässyt kunnolla missään vaiheessa vaan karsinnat olisivat kutsuneet runkosarjan jälkeen.

– Tekemisemme ja tasomme ei vain riittänyt, ja kokonaisuus ei toiminut tarpeeksi hyvin. Meillä oli kauden aikana hyviäkin pätkiä, mutta joulun jälkeen hävisimme kaikki ne pelit, jotka olisi pitänyt voittaa.

 

"Jos olisimme pärjänneet, niin nälkää olisi vielä jäänyt. Olisi ollut mukava lopettaa siten, että olisimme menestyneet paremmin."

Miten Seppänen koki roolinsa kokeneen kaartin pelaajana? Onnistuiko nuorempien ravistelu ja tsemppaaminen tärkeisiin peleihin?

– Puhuminen on turhaa siinä vaiheessa, kun menee pitkään huonosti. Teoilla pitää näyttää mitä pitää tehdä, enkä itsekään onnistunut siinä, Seppänen tuumii hänelle harvinaisen alle 90 torjuntaprosentin tuoneesta kaudesta.

Karsinnat peruttiin koronaviruksen vuoksi eikä Hokin tarvinnut puolustaa sarjapaikkaansa Kiekko-Espoon hyökkäyksiltä.

– Tiukat pelit olisi tullut, mutta en lähde arvailemaan miten olisi käynyt. Ei ole helppoa nousta ylöspäin. Sarjojen välillä on tempoero, ja vauhti Mestiksessä on kasvanut.

Seppäsellä onkin tarkka näkemys Mestis-kiekon muutoksesta vajaan 15 vuoden ajalta. Vieläpä, kun hän oli välillä pois viiden kauden ajan.

– Enää ei laiteta sellaista träppiä kuin ennen. Kokeneet pelaajat eivät enää pyöri kiekon kanssa ja järki päässä. Nyt kaikki pelaajat jaksavat luistella, ja neljällä kentällä pidetään isoa tempoa. Nuorten suomalaispelaajien taso ja taidot ovat parantuneet, kun junnuvalmennus on parantunut, Seppänen näkee.

– Maalintekoa on painotettu, ja se näkyy Mestiksessäkin. Ennen ei ollut asiaa maalivahtipörssin kärkipäähän, ellei ollut torjuntaprosentti 92–93. Nyt harvalla on edes 90. Se on vain kenttäpelaajien hyvyyttä. Maskipelaaminenkin on erilaista kuin ennen.

Ei enää matkustamista

Vaikka Hokki jäikin kauden 2019–20 päätteeksi Mestiksen hännille, Seppänen luottaa seuran tulevaisuuden olevan hyvä. Siihen hän on itsekin vaikuttamassa maalivahtien parissa toimiessaan.

Mitä Seppäsen maalivahtivalmentajan ja -vastaavan tehtäviin kuuluu?

– Maalivahtipolulla pidän huolen siitä, mitä missä vaiheessa tehdään ja miten edetään. Valmentajien kanssa pidän normaalit palaverit ja olen mukana myös edustusjoukkueessa. Tein kesätreeniohjelmat maalivahdeille, olen mukana parit treenit viikossa ja olen mukana kotiotteluissa.

– Vieraspeleihin en lähde, ja nykyään pelejä pystyy seuraamaan hyvin Internetin kautta. Käyn maalivahtien kanssa läpi jokaisen vieraspelinkin, joten ihan normaalia maalivahtivalmennusta. Tarvittaessa minut saa kyllä puhelimella kiinni, jos joku asia askarruttaa muutenkin. Olen mukana täysillä, mutta en täysipäiväisesti, Seppänen alleviivaa.

Seppäsen ”matkustushaluttomuuteen” on selkeä syy. Perheen lapset pitävät kiireisinä arjessa.

– Kotona on tarpeeksi tekemistä, ja peliuran lopettamisen myötä ehdin olla enemmän kotona.

Maalivahtivalmentajan ja -vastaavan työ ei ole täysipäiväinen. Seppänen aloitti jo peliuransa viimeisen kauden aikana työskentelyn henkilöstökonsulttina.

– Olin ensin työharjoittelussa ja sain sitten vakituisen työpaikan. Tämän työn oppii vain tekemällä ja sosiaalinen kaveri kun olen, niin opin nämä työt tekemällä niitä, Seppänen selvittää.

– Hommasimme jo ennen viime kautta talon Kajaanista ja oli selvää, että asetumme tänne. En kuitenkaan ollut vielä päättänyt, että kausi jää viimeiseksi. Jos olisimme pärjänneet, niin nälkää olisi vielä jäänyt. Olisi ollut mukava lopettaa siten, että olisimme menestyneet paremmin.

Olet nyt

Etsi sivustolta