keskiviikko, 18 joulukuu 2019 19:33

Peliuran jälkeen: Piste-ennätyksen tavoittelu ei houkuttele Linda Välimäkeä takaisin kaukaloon

Kirjoittanut Petteri Ikonen
Linda Välimäki pelasi viimeiset sarjaottelunsa Naisten Liigan finaaleissa keväällä 2019. Ilves voitti silloin hopeaa. Linda Välimäki pelasi viimeiset sarjaottelunsa Naisten Liigan finaaleissa keväällä 2019. Ilves voitti silloin hopeaa. Riku Laukkanen

Hyökkääjä Linda Välimäki päätti peliuransa viime kauden jälkeen. Aikakirjoihin jäi naisten kotimaiselta pääsarjatasolta 702 (360+342) tehopistettä, mikä oli viime kauden päättyessä naisten SM-sarjan/Liigan kaikkien aikojen pistepörssin kärkilukema.

Tällä kaudella monivuotinen kilpakumppani ja parin viime kauden joukkuetoveri Riikka Noronen nousi kaikkien aikojen pörssin kärkeen, kun hän otti Välimäen 13 pisteen etumatkan kiinni jo alkukaudesta. Noronen on Välimäkeä kahdeksan vuotta vanhempi, joten Välimäellä aikaa ennätystehtailuun olisi vielä ollut. Mikään ei estäisi myöskään palaamasta takaisin ja jatkamaan tehoilua muutaman välikauden jälkeen, mutta comeback ei ole Linda Välimäen suunnitelmissa.

– Se on yksi hienoista muistoista, että hetken aikaa olin kaikkien aikojen pistepörssin kärjessä. Tosin edes ennätyksen tavoittelu ei saa minua palaamaan takaisin tositoimiin. Riikka menee jo kaukana edellä eikä hänen uralle näy loppua, Välimäki tuumii.

 

Naisten Liigan pelaajakuvassa syksyllä 2017.


Välimäki, 29, pystyi lopettamaan pelaajauran omilla ehdoillaan, vaikka toisinkin olisi voinut olla. Kymmenen vuotta sitten hän loukkasi selkänsä MM-kotikisoihin valmistavassa harjoitusottelussa, ja seuraavana vuonna pahaksi äityneet selkävaivat olivat osittain seurausta tuosta tällistä.

– Tuli paha välilevynpullistuma. Selkä piti lopulta leikata, kun välillä ei ollut tuntoa jalassa ja oli halvausoireita. En palautunut kunnolla harjoituksista ja peleistä. Selkävaiva on osittain myös perinnöllinen, Välimäki avaa.

Vaativan leikkaustoimenpiteen ja kuntoutuksen jälkeen Välimäki palasi huipulle ja vieläpä äitinä.

– Selän kanssa opin kyllä elämään eli siihen peliura ei loppunut. Pudotuspelien aikaan se muistutteli, kun oli paljon bussimatkoja istuttavana. Viimeinen vaiva oli olkapäävamma, jonka myötä en pysty nyt pelaamaan sulkapalloa, Välimäki luettelee.

Uransa seitsemän viimeistä kautta hän pelasi ehkä paremmin kuin koskaan, mutta jääkiekon, perheen ja työn yhdistäminen vaati veronsa.

– Lopettamispäätös kypsyi pitkän ajan kuluessa. Suunnittelin lopettavani kotikisoihin. Viimeinen päätös syntyi sitten nopeasti enkä ole katunut.

 

Naisleijonissa ura huipentui MM-kotikisoissa 2019.


Suuntaviivat uranjälkeiseen elämään olivat valmiina

Espoossa pelatessaan Välimäki työskenteli päiväkodissa ja opiskeli lastenohjaajaksi oppisopimuksella. Tampereelle palattuaan hän pääsi töihin Ilvekseen, missä hän työskenteli jo peliuran ohella tyttökiekonkehittäjänä. Täksi kaudeksi toimenkuva laajeni Jääkiekkoliiton Hämeen alueen valmennustöihin, joten kalenteri täyttyy mukavasti valmennustöillä.

– Nyt aikaa on enemmän lapselle, joka on huomannut muutoksen. Äiti on enemmän kotona kuin aiemmin. Sitten onkin kauheaa, jos äidillä onkin menoja, Välimäki naurahtaa.

Vaikka Välimäki työskentelee jääkiekon parissa, huipputason pelien seuraaminen on jäänyt vähiin.

– Yhden Ilveksen naisten pelin olen katsonut, mutta siihen liittyi pakottava työjuttu. Naisten maajoukkueen marraskuun turnausta katsoin televisiosta yhden erän per peli. Katsoin sen verran, minkä kulloinkin ehdin.

Viime kevään MM-kotikisoissa Välimäki oli tekemässä historiaa, kun Suomi eteni finaaliin ja saavutti MM-hopeaa. Välimäen tavoin moni pitkäaikainen runkopelaaja lopetti ja jätti maajoukkueelle täytettäväksi uuden vaatimustason. Enää arvokisojen pronssimitalitaso ei ole vakio vaan viime kevään hopean jälkeen finaalipaikkoja odotetaan jatkossakin.

– Maajoukkueen touhu vaikuttaa hyvälle. Uusia pelaajia on tullut mukaan, ja moni vanha pelaaja on joukkueessa nyt uudessa roolissa, Välimäki näkee.

 

"Maajoukkueen touhu vaikuttaa hyvälle. Uusia pelaajia on tullut mukaan."

Lähes aina joukkueen nuorimpana

Linda Välimäki aloitti jääkiekon 4-vuotiaana, kun kotikuntaan Ylöjärvelle perustettiin joukkue.

– Se oli 6-vuotiaiden poikien joukkue, mutta halusin mukaan. Äiti oli mukana muutamissa ensimmäisissä harjoituksissa. Sitten hän sanoi, että pitää jäädä yksin harjoituksiin tai tullaan kokeilemaan vuoden päästä uudestaan.

Pikku-Linda jäi harjoituksiin, ja ura jääkiekon parissa käynnistyi. Välimäki harrasti lapsena myös jalkapalloa, ringetteä ja maastohiihtoa. Jääkiekko valikoitui ykköslajiksi, ja hän nousi naisten SM-sarjaan vain 12-vuotiaana kaudella 2002–03.

– On vaikea muistaa, millaisia ne ensimmäiset pelit olivat. Olin aina juniorijoukkueissakin tottunut siihen, että olin nuorin. Se asia ei ainakaan muuttunut, kun pääsin naisten joukkueeseen. Jotenkin pärjäsin mukana.

 

Linda Välimäki ja Kiinan Jen Fengling taistelivat kiekosta Vancouverin olympialaisissa 2010. Kuva: Lehtikuva


Muutama ensimmäinen kausi kului totutellessa, mutta 17-vuotiaana Välimäki nousi Ilveksessä jo sarjan tähtipelaajien joukkoon ja pääsi naisten maajoukkuerinkiin. Maajoukkueessa kertyi joukko uran hienoimpia muistoja.

– Pääsin Vancouverin olympialaisiin 2010, ja ne olivat hurjan hieno kokemus. Pronssiottelua oli seuraamassa 16 000 katsojaa, ja pelasimme lajin emämaassa.

Mukaan tarttui pronssimitali. Toisen olympiapronssinsa Välimäki saavutti Pyeongchangissa 2018, kun Välimäen maali jäi pronssiottelun voitto-osumaksi. Hyökkääjä oli mukana myös Sotshin olympialaisissa 2014, mutta Naisleijonat jäi mitalipelien ulkopuolelle.

– Vuoden 2017 MM-kilpailuissa voitettiin ensimmäisen kerran Kanada arvokilpailuissa. Se oli hieno saavutus. Pystyimme toistamaan tempun viime keväänä, mutta välierässä ja pääsimme finaaliin.

– Kotimaan kaukaloista mieleen jäi kaksi Ilveksessä saavutettua SM-kultaa ja kolme Bluesissa saavutettua SM-kultaa.

 

"Pystyin Suomessa pelaamalla todistamaan sen, että täälläkin voi päästä huipulle ja Suomessa on hyvä kehittyä."

Suomessa voi kehittyä maailmanluokan pelaajaksi

Välimäki kiekkoili koko seurajoukkueuransa Suomessa. Hänen sukupolven pelaajista monet kävivät Pohjois-Amerikan yliopistosarjoissa, Ruotsissa ja uskaliaimmat jopa Venäjän sarjassa, joten Välimäellekin tuli mahdollisuuksia siirtyä ulkomaille.

– Lukion jälkeen mietin yliopistokiekkoilua Pohjois-Amerikassa, mutta jäin Suomeen. Ulkomailta tuli välillä kyselyitä, ja tulee itse asiassa vieläkin, Välimäki paljastaa.

– Lapsen syntymän (vuonna 2012) jälkeen oli selvää, että en lähde ulkomaille. Pystyin Suomessa pelaamalla todistamaan sen, että täälläkin voi päästä huipulle ja Suomessa on hyvä kehittyä, Välimäki muistuttaa.

Pistenikkarin sisukkuus kertyi isosiskojen ja vanhempien joukkuekaverien kanssa pelatessa. Pihapeleissäkö hioutuivat taidot, jotka riittivät yli 700 tehopisteen tekemiseen kotoisessa pääsarjassa?

– Tuollaisen pistemäärän tekeminen vaatii hyvät ketjukaverit. Esimerkiksi minun laukaus ei ollut koskaan hyvä vaan olen enemminkin sijoittanut kiekot maaliin, kun minulle on pelattu kiekko hyvään paikkaan, Välimäki tuumii.

 

Girls' Hockey Day -tapahtumassa Helsingissä 2014.


Nyt Välimäki vaikuttaa työssään siihen, että tyttökiekkoilijat kehittyisivät monipuolisesti ja laji kantaisi sisukkaimmat aikanaan jopa maajoukkueeseen saakka. Pelaajamassaa Tampereen seudulla ainakin riittää, joten osaaville valmentajille on työnsarkaa.

– Työ on ollut kivaa. Tohinaa riittää arjessa edelleen, vaikka omia pelihommia ei enää ole. Ylimääräistä aikaa on kuitenkin ollut enemmän, ykkösluokkalaisen äiti mietiskelee.

Eivätkä pelireissut enää vie Linda Välimäkeä viikkokausiksi ulkomaille.

– Nyt ulkomaille tehdään enää vain lomareissuja, Välimäki lisää.

 

MM-hopeat kaulassa kansanjuhlassa 2019! Vasemmalta Michelle Karvinen, Jenni Hiirikoski, Rosa Lindstedt, Sanni Hakala, Linda Välimäki, Viivi Vainikka ja Minnamari Tuominen.


Peliuralla maista tutuiksi tulivat muun muassa Kanada, Yhdysvallat, Etelä-Korea, Ruotsi ja Venäjä, joissa Välimäki pelasi arvokilpailuissa. Ura päättyi kuitenkin hienoimmalla mahdollisella tavalla, kun hän kymmenen vuoden odotuksen jälkeen pääsi viime keväänä kotikisojen makuun.

– Vuonna 2009 minut valittiin kisoihin, mutta loukkaantumisen takia minun kisapassia ei leimattu. Se oli kova paikka nuorelle Lindalle. Lopulta pääsin viime keväänä kotikisoihin, ja kokemus oli kaikkiaan todella hieno, Välimäki niputtaa maajoukkueen kirkkaimman saavutuksen MM-hopean.

Viime kevät toi kirkkaimman saavutuksen maajoukkueessa, mutta ensi keväänäkin riittää hienoja hetkiä, tällä kertaa siviilipuolella.

– Odotan toista lasta, ja laskettuaika on keväällä, Välimäki päättää hymyillen.

 


Artikkelin kuvat: Pasi Mennander, Riku Laukkanen, Mika Kylmäniemi, Lehtikuva, Jääkiekkoliiton arkisto

Etsi sivustolta