tiistai, 22 syyskuu 2020 12:27

Kuka on Ilmari Pitkänen? Hyökkääjä toteuttaa lähes 10 vuotta sitten virinnyttä unelmaansa radiossa työskentelystä

Kirjoittanut Petteri Ikonen
KUNNIOITUS
Ilmari Pitkänen. Ilmari Pitkänen. Pasi Mennander

Lähes 400 Liigan runkosarjaottelua tahkonnut hyökkääjä Ilmari Pitkänen harjoitteli vielä kesän 2019 pääsarjasopimus mielessään, mutta katsoi myös peliuran jälkeiseen aikaan. Nyt vuotta myöhemmin katse on terävöitynyt.

Vuosi sitten hän aloitti opinnot Laajasalon opiston medialinjalla Helsingissä, ehti jääkiekkokauden aikana tekemään työharjoittelun Radio Cityssä ja jätti jalkansa työpaikan oven väliin. Onnistunut työharjoittelu poiki keväällä tuurauskeikkoja eikä radioalaa pitkään mielessään kypsytellyt Pitkänen jättänyt tilaisuutta käyttämättä.

– Joensuussa pelatessa sanoin kerran harjoituksiin mennessä pelikaverille, että voisi olla siistiä olla töissä radiossa. Ajatus jäi kytemään melkein kymmeneksi vuodeksi, Pitkänen avaa valintaa.

Pitkä ura jääkiekon parissa ja Pitkäsen puheliaisuus olisivat ilmeinen yhdistelmä urheilulähetysten ja erityisesti jääkiekon pariin, mutta hän ei halua profiloitua orastavalla urallaan vain jääkiekkotoimittajaksi tai vain radiotoimittajaksi. Opintoihin kuuluu myös muun muassa televisiotuotantojen tekemistä.

 

Bluesin Eetu Pöysti (selin), Ilmari Pitkänen (vas.) ja Siim Liivik juhlivat maalia Liigan seitsemännessä puolivälieräottelussa Lukko-Blues maaliskuussa 2014.


– Ehdottomasti olen avoin kaikelle, mutta en halua päästää jääkiekosta irtikään. Lätkä on kasvattanut minut sellaiseksi ihmiseksi, joka olen, Pitkänen tuumii.

– Olen myös ollut aktiivinen musiikinkuuntelija. Räppi uppoaa ehkä eniten nykyisin, mutta musiikki on siitä hienoa, että jokaiseen hetkeen löytyy jotain. Minulla on ollut omat soittolistani esimerkiksi alkulämmittelyihin ja siihen, kun olen lähtenyt sunnuntaiaamuna kävelylle ja valmistautunut illan otteluun. Musiikilla saa itsensä oikeaan fiilikseen, Pitkänen maalailee.

Ehkä tulevaisuudessa Pitkäsen soittolistat maalaavat eri sävyjä kuuntelijoiden arkeen.

Kolmekymmentävuotisen taipaleen aikana Pitkäselle on kertynyt monenlaista elämänkokemusta, kontakteja urheilumaailmasta ja ura jääkiekkoammattilaisena. Jo ennen radiotöitä myös muu tavallinen työnteko tuli tutuksi kesätöissä esimerkiksi ruohonleikkaajana, puhelinmyyjänä ja urheilupaikkojen kunnossapitotöissä.

Viljakkalan pihapeleistä liikkeelle

Kuinka Pitkäsen taival hänelle tärkeän jääkiekon parissa sitten alkoi? Parin tuhannen asukkaan hämäläispitäjä Viljakkalaa ei tunneta jääkiekkoilijoista, mutta siellä liikunnallinen poika otti ensiaskeleensa lajin pariin.

– Naapurin poika pelasi jääkiekkoa, ja eräänä päivänä hänen isänsä kantoi poikansa varusteet meille. Hän sanoi, että poika ei enää pelaa, mutta ”Ipellä” näyttää olevan intoa, Pitkänen kertoo.

Pihapelit olivat jo tulleet tutuiksi, ja Pitkäsen into urheiluun oli kiinnittänyt naapurien huomion. Seuraavaksi tutuksi tuli Viljakkalan ja Hämeenkyrön välinen maantie, kun vanhemmat aloittivat Ilmarin kuljettamisen Hämeenkyrön Hokkarien harjoituksiin noin 15 kilometrin päähän kotoa.

 

Maalia juhlimassa Nuorten SM-liigan ottelussa Jokerit–Tappara joulukuussa 2010.


– Minullahan oli juniorina perusjako eli kesät pelasin jalkapalloa ja talvet jääkiekkoa. Pienellä paikkakunnalla kaikki touhusivat pihalla ja hyppäsimme esimerkiksi korkeutta.

– Faija on muistellut, että ensimmäisessä jääkiekko-ottelussani Tampereen Koulukadun tekojäällä menin keskialoituksessa väärälle puolelle viivaa. Tuomari nosti niskasta omalle puolelle ja sanoi, että ylitä viiva vasta aloituksen jälkeen, Pitkänen avaa hetkeä, jolloin nuorella pelaajanalulla oli intoa enemmän kuin sääntötuntemusta.

Muutaman vuoden jälkeen harjoitusmatkat pitenivät, kun Pitkänen siirtyi Tapparan junioreihin. Viljakkalasta on Tampereelle nelisenkymmentä kilometriä, mutta tuo ei ollut vielä mitään verrattuna perheen isoon ratkaisuun muuttaa Helsinkiin vuonna 2003.

– Vanhemmat saivat töitä Helsingistä, ja muutimme Kallioon. Isompaa eroa ei olisi voinut olla kuin mitä Viljakkalalla ja Kalliolla on. Uudessa koulussa oli saman verran oppilaita kuin mitä Viljakkalassa asukkaita, Pitkänen veistelee.

Ilmarin osalta muutto uudelle paikkakunnalla herkässä iässä 13-vuotiaana sujui kuitenkin hyvin.

– Maalaispoika oli aluksi tietysti vähän ihmeissään, mutta sain heti uusia kavereita joukkuetovereistani. Heistä monen kanssa olen edelleen tekemisissä, Pitkänen paaluttaa joukkuelajin yhtä hienoa puolta.

– Kova palahan se muutto oli, mutta olen kiitellyt mutsia ja faijaa. Hyvä ratkaisu se oli.

Kisatunnelmaa, mutta myös katkeria muistoja

Jokerit oli hyvä paikka Pitkäselle, joka kahmi Suomen mestaruudet C- ja B-junioreissa ja kehittyi pelaajana kohti ammattilaisuutta. Hän pääsi myös Pohjola-leirille ja juniorimaajoukkueisiin.

– Alle 18-vuotiaiden MM-kilpailut olivat huikea kokemus. Pitkälti sama pelaajarunko oli ollut kasassa koko maajoukkueajan. Pohjola-leiriltä lähtien hehkutus oli kova, ja pääsin pelaamaan läpi maajoukkueputken.

– Edelleen mietin sitä aikaa ja kuinka hienoa se oli. Kun katsoo MM-joukkueemme nimilistaa, niin lähes kaikki pelasivat myöhemmin ammattilaisina, Pitkänen sanoo.

Ikäluokan 1990 kärkinimiin kuuluivat esimerkiksi Joonas Rask, Pekka Jormakka, Jani Lajunen ja Teemu Hartikainen. Vuotta nuoremmista MM-koneeseen Venäjälle puskivat muun muassa Erik Haula, Sami Vatanen, Toni Rajala ja Joonas Nättinen.

– Hävisimme puolivälieräottelun Kanadalle. Se jäi kaivertamaan. Pelasin yhden urani parhaista otteluista, Pitkänen ruotii lukemin 1–2 kärsittyä tappiota.

Pitkäsen harmituksen ymmärtää yli 12 vuotta myöhemminkin. Kiekkolehden numeron 14/2008 artikkeli vahvistaa asian. Pitkänen laukoi Kanada-ottelussa kaksi kertaa ylärimaan, mutta pienten marginaalien ottelu ratkesi Kanadan eduksi.

Nikkarit eteni lopulta mestariksi asti, mutta Suomi hävisi vielä sijoitusottelunsa Saksalle 3–4 ja jäi kuudenneksi. Ajoittain kuumapäinen Pitkänen sai ulosajon sijoitusottelussa eikä arvannut, että ottelu jäi hänen viimeisekseen arvokilpailuissa.

Myöhemmin samana vuonna Pitkänen pääsi alle 20-vuotiaiden maajoukkueeseen ja oli mukana Kanadaan matkustaneessa ryhmässä, josta karsittaisiin vielä muutama pelaaja pois ennen MM-kilpailujen alkamista. Pitkänen ja puolustaja Kristian Näkyvä putosivat pois viimeisinä miehinä eikä kaksikkoa nähty MM-jäillä.

– Se oli raskas paikka. Palasin joulunpyhien jälkeen Jokerien harjoituksiin ja äijät kyselivät, että eikös minun pitänyt olla Kanadassa. Olisi ollut siistiä pelata nuorten MM-kilpailuissa, mutta minulla oli mahdollisuus pyrkiä kisoihin myös seuraavana vuonna, Pitkänen muistelee 18-vuotiaana kokemaansa takaiskua.

Liigaa, Mestistä ja Nuorten SM-liigaa…

Toista tilaisuutta alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuihin ei kuitenkaan tullut. Pitkäsen nivunen leikattiin kauden 2008–09 jälkeen eikä toipumisessa kaikki mennyt toivotulla tavalla.

– Jos minulta nyt leikattaisiin nivunen, niin hoitaisin toipumisen ja kuntoutumisen huomattavasti paremmin.

 

Pitkänen taisteli kiekosta Ilveksen Jesse Niinimäen kanssa SM-liigan ottelussa marraskuussa 2010.


Pitkänen pääsi pelaamaan vielä alle 20-vuotiaiden maajoukkueen Mestis-kiertueella syksyllä 2009 ja muutamissa maaotteluissa, mutta ei kelvannut MM-leiritykseen.

Noihin aikoihin hän keskittyi jo päätoimisesti jääkiekkoon, ja peliaikaa kertyi Jokerien liigamiehistössä.

– Kävin lukiota pari vuotta ja olin sen jälkeen vielä pari vuotta kirjoilla, Pitkänen kuittaa sen ajan opiskelut.

Pitkäsen kausi 2010–11 sujui jo lähes kokonaan Jokerien liigamiehistössä, kun hänelle kertyi 33 ottelua. Otteluita kertyi kourallinen myös A-nuorissa ja Kiekko-Vantaan Mestis-miehistössä, mutta ammattilaisura oli aukeamassa.

 

Pitkänen on pelannut Liigassa kuudessa joukkueessa. Kaudella 2016–17 hän kantoi Lukon pelipaitaa.


– En osannut suhtautua liigakiekkoiluun tarvittavalla vakavuudella, että olisin elänyt kokonaisvaltaisesti ammattilaisen elämää, Pitkänen myöntää.

Samoihin aikoihin hänen kanssaan kymmenkunta lupaavaa Jokerit-junioria oli saanut juniorisopimuksen liigamiehistöstä, mutta peliaikaa oli tarjolla vain muutamille. Jokereilla oli kova pelaajamateriaali ja tavoitteena SM-kulta.

– Ei ollut helppo paikka nousta mukaan nuorena pelaajana. Se kuitenkin auttoi, että nuorten joukossa oli paljon tuttuja pelaajia. Pelipaikkoja ei kuitenkaan ollut montaa, hyökkääjä ruotii kovaa kilpailua.

Itsenäiseksi Joensuussa

Kausina 2008–11 Pitkäselle kertyi Jokereissa 56 liigaottelua. Hyvinä muistoina mieleen jäivät esimerkiksi ensimmäinen liigamaali ja ensimmäiset pisteet.

– Ehkä yksi ehjä kausi A-nuorissa olisi tehnyt hyvää. Olisin voinut olla samassa joukkueessa koko kauden, pyörittelee Pitkänen, joka oli noussut A-nuoriin jo B-ikäisenä.

Tasapaino uran rakentamiseen löytyi lopulta yllättävästä osoitteesta, kun Pitkänen siirtyi kesällä 2011 Joensuun Jokipoikien Mestis-joukkueeseen.

– En muista ottiko Mikko Haapakoski yhteyttä agenttiini vai agentti Haapakoskeen, Pitkänen mainitsee Jokipoikiin vuonna 2011 valmentajaksi pestatun oululaisen.

– Uran kannalta se oli yksi tärkeimmistä vuosista. Sain pelata paljon ja hiffasin mistä on kyse, kun tavoittelen ammattilaisuutta. Jokipojat oli iso ponnahduslauta. Muutin pois kotoa, joten oli myös pakko itsenäistyä.

Pitkäsen tavoin muun muassa Mikael Ruohomaa, Otto Karvinen, Rony Ahonen ja Olavi Vauhkonen saivat Joensuusta vauhtia uralleen ja nousivat sittemmin runkomiehiksi pääsarjatasolla. Ruohomaa on loistanut myös KHL:ssä.

Harri Yrttiahon merkitys fysiikkavalmennuksessa oli suuri. Hänen opeillaan kehitettiin pelaajia systemaattisesti, Pitkänen kiittelee entistä pääsarjapesäpalloilijaa, joka on kunnostautunut erityisesti jääkiekkoilijoiden ja koripalloilijoiden fysiikkavalmentajana.

 

Mestis-finaaleissa 2012 Pitkänen väänsi Sportin Antti Uiton kanssa. Mestaruus meni Sportille.


Pitkänen summasi runkosarjassa pisteet 10+11=21 ja kasvatti rooliaan pudotuspeleissä, kun hän oli joukkueen neljänneksi tehokkain saldolla 4+3=7. Jokipojat eteni Mestiksen finaaleihin, joissa se taipui Vaasan Sportille.

Seuraavalla kaudella Pitkänen jatkoi Joensuussa, mutta pääsi vuodenvaihteessa pyörähtämään Espoon Bluesin liigajoukkueessa. Ennen siirtotakarajaa Pitkänen kaapattiin loppukaudeksi Bluesiin.

”Tunsin Bluesin kodikseni”

Bluesissa Pitkäsen liigaura pääsi todella vauhtiin. Tutuiksi tulivat myös SaiPa, Lukko, Jukurit ja viimeisenä HIFK kaudella 2018–19. Liigauran aikana Pitkänen ei pelannut kahta peräkkäistä kautta kokonaan samassa joukkueessa. Mistä moinen levottomuus?

– Bluesin konkurssi oli iso syy. Jos sitä ei olisi tapahtunut, olisin jatkanut siellä vaikka kuinka kauan. Tunsin Bluesin kodikseni. Jyrki Aho pystyi luomaan hyvän tunnelman päävalmentajana, ja ”Hirso” (Kim Hirschovits) loi kokeneena pelaajana poikaporukkafiiliksen joukkueeseen.

 

"Jos konkurssia ei olisi tapahtunut, olisin jatkanut siellä vaikka kuinka kauan. Tunsin Bluesin kodikseni."

Pitkänen pelasi Bluesissa ensin kausina 2012–14 kunnes siirtyi SaiPaan. Sieltä hän palasi jo kesken kauden 2014–15 Espooseen ja edusti seuraa Bluesin historian loppuun kevääseen 2016 asti. Sen jälkeen kausi vierähti mukavasti Rauman Lukossa, mutta kesällä 2017 hän oli pitkään ilman sopimusta.

– Se ei ole mukava tilanne, kun harjoituskaveri toisensa jälkeen saa sopimuksen ja itse on jäämässä yksin kesän lopussa. Silloin ottaa sellaisen sopimuksen, minkä saa. Minulla ei ole esittää mitään superpisteitä, vaan loppukesästä on ostajan markkinat. Jukureihin siirtyessä kausi oli jo käynnistynyt, kun Risto Dufva soitti Mikkelistä, Pitkänen nostaa esiin syksyn 2017.

– Se oli sunnuntai-ilta, kun sain puhelun. Ajattelin, että ei kai minua vielä maanantaina tarvita vaan saisin järjestellä asiat rauhassa. Risto kertoi lehdistötilaisuuden olevan kello kahdeksan maanantaiaamuna ja sitten alkaisivat työt. Ei muuta kuin kämppä pakettiin ja koira hoitoon, Pitkänen kertaa raakaa arkea.

 

"HIFK-vuoden aikana kaikki tekeminen tähtäsi mestaruuteen. Siinä seurassa muulla ei ole merkitystä, kun joukkue asettaa tavoitteitaan."

Pitkänen hoiti hommansa Jukureissa ja pääsi vielä liigauran toistaiseksi viimeiseksi kaudeksi HIFK:n punanuttuun.

– HIFK-vuoden aikana kaikki tekeminen tähtäsi mestaruuteen. Siinä seurassa muulla ei ole merkitystä, kun joukkue asettaa tavoitteitaan, Pitkänen kertaa Liigan kärkiorganisaatioihin lukeutuvan HIFK:n tavoitteita.

Työkeikka johti sopimukseen Kiekko-Espoon kanssa

Helsinkiläisseurasta ei herunut jatkosopimusta, mutta kauden jälkeen Pitkänen harjoitteli ammattilaissopimus tavoitteenaan. Kesä meni ja syksy oli tuloillaan, kun Pitkäsen aloittamat opinnot ohjasivat hänet Kiekko-Espoon luo. Hän teki alkusyksystä juttua Kiekko-Espoosta ja sen päävalmentaja Hirschovitsista.

– Sanoin tapaamisen lopuksi, että pitäisiköhän minun tulla pelaamaan Kiekko-Espooseen. Kim sanoi, että todellakin pitäisi tulla, Pitkänen muistelee.

Hirschovits ja Pitkänen kiekkoilivat aikanaan yhdessä Bluesissa, joten kaksikko oli toisilleen tuttu. Muutaman päivän päästä pelaamisesta sovittiin virallisemmin.

– Sovimme, että osallistun treeneihin ja peleihin sen verran kuin ehdin. Autoin myös muuten joukkueen toiminnassa, kun kuuluin kokeneisiin pelaajiin ja pystyin ohjaamaan muita. Kimillä oli kädet täynnä töitä seuran asioiden hoitamisessa, Pitkänen kehuu Kiekko-Espoon monitoimimies Hirschovitsia.

 

"Sanoin tapaamisen lopuksi, että pitäisiköhän minun tulla pelaamaan Kiekko-Espooseen. Kim sanoi, että todellakin pitäisi tulla."

Kiekko-Espoo pärjäsi kaukalossa erinomaisesti, ja Pitkänen kuului odotetusti avainpelaajien joukkoon. Pitkänen (21+31=52) jakoi Kiekko-Espoon pistepörssin kärkisijan Oscar Leppäsen (26+26=52) kanssa, vaikka pelaaminen koko joukkueessa oli pienestä kiinni. Pudotuspeleissä Pitkänen nakutti vielä pisteet 3+2=5 ja alleviivasi asemaansa joukkueen pisterohmuna.

– Minulla oli takana hyvä treenikesä ja etumatkaa muihin. Se oli aseeni alkukaudesta. Kauden aikana kuntoni heikkeni, ja muilla se parani, Pitkänen naurahtaa.

– Olin koulussa kolmeen-neljään iltapäivällä. Sen jälkeen ajoin Helsingin toiselle puolelle harjoituksiin, Pitkänen viittaa matkaan Itä-Helsingissä sijaitsevasta opistosta länteen ja aina Espooseen saakka.

– Olin iltaisin kotona yhdeksän-kymmenen aikoihin. Viikonloppuisinhan tilanne oli hieno, kun ei ollut muuta kuin peli. Vuosi oli hauska ja pystyin nauttimaan jääkiekosta, vaikka välillä oli raskasta sovittaa yhteen opiskelu ja jääkiekko.

Täksi kaudeksi Kiekko-Espoo sai paikan Mestiksestä, mutta Pitkänen puntaroi vielä uransa jatkamista. Syyskuun alkupuolella Pitkäsellä ei ollut sopimusta minkään joukkueen kanssa, mutta mies on pitänyt itsensä kunnossa, jos sopiva sopimustarjous tulee.

Ilmari Pitkäsen pelaajakortti Leijonat.fi:ssä


Artikkelin kuvat: Jääkiekkoliiton arkisto ja Lehtikuva.

Olet nyt

Lisää Kuka on -artikkeleita

Kuka on...

Leijonat-lehdestä tuttu Kuka on... -henkilöjuttujen sarja löytyy nyt verkosta. Esittelemme pelaajia, valmentajia, erotuomareita ja jääkiekon taustavoimia, joiden tarinoita et ehkä ole vielä lukenut tai kuullut.

Etsi sivustolta