maanantai, 03 helmikuu 2020 15:05

Kuka on Esa Lehikoinen? Mehtimäen talonmies jahtaa ensimmäistä Mestis-mestaruuttaan

Kirjoittanut Petteri Ikonen
ERINOMAISUUDEN TAVOITTELU

Joensuun Jokipoikien Mestis-joukkueen puolustaja Esa Lehikoinen on tyytyväinen lähes 15 kauteensa ammattilaisjääkiekkoilijana. Ura on vastannut pääpiirteittäin niitä tavoitteita, joita Lehikoinen vuosituhannen alussa itselleen asetti.

– NHL:ssä pelaamisesta en koskaan haaveillut. Ensimmäinen tavoite oli päästä Joensuussa miesten joukkueen pelaajarinkiin, sitten Mestiksen kautta Liigaan ja ehkäpä vielä ulkomaille, Lehikoinen tuumii.

Noista suunnitelmista jokainen on täyttynyt, kun puolustaja on edennyt välitavoitteesta toiseen.

Parin viime kauden aikana ympyrä on sulkeutunut. Lehikoinen pelaa tutuissa kotimaisemissa Joensuussa.

– Sopimus loppuu tähän kauteen, mutta pelihaluja riittää ainakin nyt ja olen avoin eri vaihtoehdoille. Toki kauden jälkeen täytyy katsastaa terveystilanne.

– Perhetilanne on nyt sellainen, että minun pitäisi lähteä yksin ulkomaille, jos sieltä saisin sopimuksen, kahden lapsen isä mietiskelee.

Lapsista vanhempi on jo koulussa, joten Esan täytyy miettiä tarkkaan seuraavaa siirtoaan.

 

"Sopimus loppuu tähän kauteen, mutta pelihaluja riittää ainakin nyt ja olen avoin eri vaihtoehdoille."

Harvinaisuus joukkueessa

Joensuussakin riittää tavoiteltavaa jääkiekkoilun saralla. Lehikoinen toimii Jokipoikien kapteenina toista kautta ja edustaa joensuulaisjoukkueessa jo harvinaiseksi käynyttä pohjoiskarjalaista pelaajajoukkoa.

Jokipojat on perinteisesti ollut yksi Mestiksen omavaraisimmista joukkueista, mutta parin viime kauden aikana pohjoiskarjalaiskasvattien määrä joukkueessa on ollut selkeästi aiempaa pienempi.

Lehikoisen lisäksi kokoonpanon pohjoiskarjalaisiin kuuluvat Ville Räsänen, Santeri Silvennoinen, Miro Väänänen, Wiljami Kupiainen, ja pitkältä liigakierrokseltaan kotiin palannut Sami Mutanen.

Liekö suuri pelaajavaihtuvuus ollut syy, mutta Jokipoikien peli ei syksyllä meinannut asettua raiteilleen.

– Hyvää ottelua seurasi huono ottelu, ja hyvää erää seurasi huono erä. Peli oli ailahtelevaa. Sitten saimme tiivistettyä puolustustamme ja tehokkuutta maalintekoon, Lehikoinen sanoo.

– Joukkueena asetimme tavoitteeksi neljän joukkoon pääsemisen runkosarjassa. Iso tavoite on koko Mestiksen voittaminen.

Joulutauolle lähtiessä Jokipojat oli sarjan tasaisessa keskikastissa.

– Sarja on tasainen. Muutamalla voitolla voi nousta paljon ja vastaavasti muutamalla tappiolla voi tippua alaspäin.

 

"Sarja on tasainen. Muutamalla voitolla voi nousta paljon ja vastaavasti muutamalla tappiolla voi tippua alaspäin."

Tehoja ylivoimalla

Pudotuspelipaikan kannalta tilanne näyttää alkuvuodesta valoisalle, kun eroa viivan alle on kertynyt mukavasti. Runkosarjan kolmannesta sijasta kamppailee viisi joukkuetta, kun joensuulaisten kanssa samassa nipussa ovat SaPKo, IPK, TUTO Hockey ja KeuPa HT

Kapteeni Lehikoinen on johtanut Jokipoikia takalinjoilta käsin, mutta kauteen on mahtunut myös loukkaantuminen, joka hidasti menoa syksyllä.

Viime kaudella Lehikoinen laukoi runkosarjassa vain yhden maalin, mutta tällä kaudella vuodenvaihteeseen mennessä syntyi jo kuusi.

– Lauoin viime kaudella yhtä paljon, mutta nyt on mennyt paremmin sisään. Mitään pistetavoitteita en itselleni aseta, puolustaja alleviivaa.

Tehoja Lehikoiselta on totuttu silti näkemään. Kerran Jokipojissa ja kerran KooKoossa hän pommitti kymmenen maalia per runkosarja. Pisteitä kertyi noina kausina identtiset lukemat 10+13=23, mikä on kokeneen puolustajan ennätys Mestiksessä.

– Tietysti ylivoimaa pelatessa puolustajallakin on tulosvastuu. Mies vaihtuu äkkiä, jos ei tule tulosta, kun kerran saa pelata paljon ylivoimaa, Lehikoinen muistuttaa.

 

"Motivoitunut kaveri pystyy siirtymään hyvin lajista toiseen kausien välissä ja silloinkin, kun kaudet menisivät osittain päällekkäin."

Monipuolisuus on hyväksi

Lehikoinen aloitti jääkiekon joukkueessa ala-asteen kakkosluokkalaisena, ja pesäpallo kulki toisena lajina mukana pitkään.

– Lopetin pesäpallon sen kesän jälkeen, kun kävin rippikoulun. Tykkäsin kovasti pesäpallostakin, mutta päätin keskittyä jääkiekkoon 15-vuotiaana.

Päätöstä ei ole tarvinnut katua, koska jääkiekko on tuonut leipää pöytään ja myös ulkomaat ovat tulleet tutuiksi.

– Olisi hyvä, että lapsi pystyisi harrastamaan eri lajeja mahdollisimman pitkään. Silloin etenkin, kun kyseessä on selkeä jako kesä- ja talvilajiin esimerkiksi pesäpallon ja jääkiekon tavoin. Motivoitunut kaveri pystyy siirtymään hyvin lajista toiseen kausien välissä ja silloinkin, kun kaudet menisivät osittain päällekkäin, Lehikoinen näkee.

Lehikoisen kohdalla jääkiekkoon panostaminen kannatti ja osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi, vaikka määrätietoisella työllä nousu pesäpallonkin pääsarjaan olisi ollut ehkä mahdollinen.

 

"Ulkomailla pelaaminen oli hyvä kokemus. Olen nähnyt kaksi maata ja pelannut kolmessa joukkueessa."

Tavoitteet täyttyivät yksi kerrallaan

Lehikoinen nousi Jokipoikien Mestis-joukkueen vakiokokoonpanoon 18-vuotiaana kaudella 2004–05. Seuraavalla kaudella joukkue nousi sarjan häntäpäästä varteenotettavaksi pudotuspelijoukkueeksi. Nuoren puolustajan otteet huomattiin Raumalla, ja Lukko kiinnitti joensuulaisen vuonna 2006.

Ensimmäinen Rauman-kausi kului lähes kokonaan A-nuorissa, mutta toisella kaudella 2007–08 Lehikoinen teki läpimurtonsa liigatasolla. Toinen kokonainen liigakausi sujui heikosti Lehikoiselta, mutta myös Lukolta. Lehikoinen kärsi uransa ainoan pahemman loukkaantumisen, kun hän sai polvivamman.

Kaudet 2009–11 Lehikoiselta vierähtivät Tshekin liigassa, kunnes hän palasi takaisin Joensuuhun. Jokipoikien takalinjat toimivat ponnahduslautana, ja Lukko poimi tutun puolustajan riveihinsä. Lainapesti vei Lehikoisen vielä HPK:hon kauden aikana.

Seuraavat kaksi kautta 2012–14 Lehikoinen luuti Jokipoikien takalinjoilla Mestiksessä, mutta tarttui sitten KooKoon tarjoukseen. Kouvolalaiset varmistivat kevään 2014 Mestis-mestaruudellaan oikeuden hakea liigalisenssiä, ja KooKoo kasasi Mestis-kaudeksi 2014–15 kovaa porukkaa.

– Itsekin näin sen mahdollisuutena nousta Liigaan. Pelasin hyvän kauden, ja joukkueella meni hyvin, Lehikoinen summaa Mestiksen kakkossijaan päättyneen kauden.

– Ei siinä mitään yksittäistä syytä ole, miksi en sitten saanut KooKoosta liigasopimusta. Olisi pitänyt pelata vielä paremmin.

 

KooKoon paidassa maaliskuussa 2015.


Kolmas yritys Liigassa tapahtui silti kaudella 2015–16, kun Sport poimi Lehikoisen Jokipojista Vaasaan.

– Siitä jäi hyvä maku. Lähtökohta oli se, että en pelaa yhtään tai pelaan koko loppukauden. Pelasin koko loppukauden. Sport pääsi ensimmäistä kertaa liigahistoriansa aikana pudotuspeleihin, joten pääsin kokemaan senkin, Lehikoinen muistelee lämmöllä.

– Lisäksi se Sportissa pelattu jakso auttoi saamaan seuraavaksi kaudeksi sopimuksen Saksasta.

Lehikoinen pelasi kauden 2016–17 Kassel Huskiesin riveissä Saksan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Seuraavan kauden syyspuoleksi pelipaikka järjestyi saman sarjan Bad Nauheimista.

– Menin sinne pätkäsopimuksella, joka venyi jouluun. Lopulta kokoonpano oli kasassa eikä heillä ollut varaa viiteen ulkomaalaiseen.

Niinpä Jokipojat sai vielä kerran Lehikoisen riveihinsä. Talven 2018 jälkeen puolustaja ei ole pitänyt kiirettä muualle.

– Ulkomailla pelaaminen oli hyvä kokemus. Olen nähnyt kaksi maata ja pelannut kolmessa joukkueessa. Viihdyin molemmissa maissa. Ulkomaalaisvahvistuksiin kohdistuu tietyt odotukset, ja tietynlainen paine oli pelaamisessa läsnä koko ajan.

 

"En ole kapteenina se äänekkäin vaan johdan esimerkilläni. Annan myös yksilöllisesti neuvoja nuorille pelaajille."

Ammattina jääkiekko

Joensuulaisyleisö toivoo näkevänsä Lehikoisen Mestiksessä ensi kaudellakin. Hän on pystynyt kasvattajaseurassaan keskittymään päätoimisesti jääkiekkoon, ja lapset pitävät kiireisenä arjessa.

– Joskus tein pelaamisen ohella töitä, mutta olen kokenut, että se alkaa syödä sekä perhe-elämää että jääkiekkoa. Sitten totesin kaikkien kannalta olevan parempi, että pelaan jääkiekkoa. Ehdin olla enemmän kotona.

Parin viime kauden aikana Mestiksellä on ollut Lehikoiselle uutta tarjottavaa, kun hän on toiminut Jokipoikien kapteenina.

– En ole kapteenina se äänekkäin vaan johdan esimerkilläni. Annan myös yksilöllisesti neuvoja nuorille pelaajille.

Lehikoinen, 33, ja Sami Mutanen, 35, ovat joensuulaisjoukkueen veteraanit, jotka ovat yli kymmenen vuotta vanhempia kuin mitä joukkueen pelaajien keski-ikä on.

– Minun tullessa Mestikseen se oli miesten sarja. Sittemmin se on muuttunut nuorten pelaajien sarjaksi. Mutanen on hyvä esimerkki nuorille siitä, miten kovalla työnteolla voi tehdä pitkän liigauran.

Myös Lehikoinen on raivannut tilaa kaukaloon armottomalla asenteella, ja lempinimen Mehtimäen talonmies saanut puolustaja pistää vastustajat järjestykseen kovalla tarmolla. Esimerkkiä nuorille riittää.

– Joukkueessa on melko freesi meininki, kun on nuoria eteenpäin meneviä pelaajia ja valmentaja, joka myös on menossa eteenpäin urallaan, Lehikoinen viittaa päävalmentaja Joni Petrelliin, jonka Jokipojat kiinnitti jo ensi kaudeksikin.

Ennen ensi kauden miettimistä Lehikoinen aikoo tehdä kaikkensa, että voittaisi Jokipojissa ensimmäisen Mestis-mestaruutensa. Jokipoikien edellisestä Mestis-mestaruudesta on vierähtänyt sopivasti kymmenen vuotta.

Esa Lehikoisen pelaajakortti Leijonat.fi:ssä


Artikkelin kuvat: Riku Laukkanen ja Jukka Salminen

Olet nyt

Lisää Kuka on -artikkeleita

Kuka on...

Leijonat-lehdestä tuttu Kuka on... -henkilöjuttujen sarja löytyy nyt verkosta. Esittelemme pelaajia, valmentajia, erotuomareita ja jääkiekon taustavoimia, joiden tarinoita et ehkä ole vielä lukenut tai kuullut.

Etsi sivustolta