maanantai, 16 joulukuu 2019 18:43

Kuka on Risto Mattila? Vaimo ja kaveri painostivat jatkamaan, ja jääkiekko maistuu paremmalle kuin koskaan

Kirjoittanut Petteri Ikonen
ERINOMAISUUDEN TAVOITTELU

Jääkiekkopuolustaja Risto Mattilan peliura on ollut katkolla useamman kerran. Vauhtia ovat hidastaneet paha polvivamma, odotetun liigapaikan karkaaminen, ulkomaankuvioiden kariutuminen ja ajoittainen motivaation katoaminen.

Nyt pelaaminen maistuu Mattilan sanojen mukaan paremmalle kuin koskaan, kun hän tahkoaa isoja peliminuutteja Mestikseen palanneen Kajaanin Hokin takalinjoilla ja nauttii jääkiekkoammattilaisuudesta.

– Ennen viime kautta tilanne oli se, että lopetinkin jo jääkiekon, Mattila kertaa kesän 2018 tapahtumia.

– Vaimo puhui minut ympäri. Lisäksi eräs kaveri sanoi, että minun pitää pelata niin kauan, kun saan siitä rahaa. Kaveri sanoi, että hän raataa hanttihommissa, mutta minä sentään olen pystynyt pelaamaan jääkiekkoa ammattilaisena, Mattila avasi tilannetta.

 

"Meidän piti vain huolehtia siitä, että voitamme Suomi-sarjan ja kärkymme sitten nousupaikkaa, jos nousua ei tule jo karsinnoissa."

Pari läheistä motivoijaa saivat Mattilan nappaamaan vielä täkyyn eikä päätöstä ole tarvinnut katua. Viime kausi sujui loistavasti Hokin Suomi-sarjassa pelanneessa joukkueessa, joka voitti mestaruuden ja nousi Mestikseen.

– Tiesin, että Mestiksessä pari seuraa on aika huonossa hapessa. Meidän piti vain huolehtia siitä, että voitamme Suomi-sarjan ja kärkymme sitten nousupaikkaa, jos nousua ei tule jo karsinnoissa.

Hokki taipui karsinnoissa KooVeelle, mutta LeKi ei enää pystynyt lunastamaan Mestis-paikkaansa. Näin Kajaanin kiekkoylpeys Hokki palasi kahden välikauden jälkeen sille kuuluvalle sarjatasolle.

Eikä Hokki ole tullut Mestikseen vain säilymään, vaan joukkue säväytti heti alkukaudesta peliesityksillään.

– Äijät tekivät hyvin hommia kesällä ja olivat valmiita sarjaan. On se myös yllättänyt, kuinka moni on ottanut paikkansa Mestiksestä, vaikka ei sarjassa olisi aiemmin pelannutkaan, Mattila hämmästelee.

– Muutenhan hyppy Suomi-sarjasta Mestikseen on aika iso. Viime vuonna Suomi-sarjassa riitti karrikoidusti välillä se, että saapuu paikalle. Mestiksessä ei saa mitään ilmaiseksi. Vaikka alku on ollut hyvä, parannettavaa riittää. Meillä on todella hyvä joukkuehenki, joka auttaa myös eteenpäin.

 

"Mietin, pystynkö enää koskaan pelaamaan, saanko sopimusta mihinkään kunnon seuraan ja millä saan hankittua ruokaa perheelle?"

Oulun, Rauman ja Tampereen kautta Mestis-kierrokselle

Risto Mattila on Kärppien kasvatti ja siirtyi A-juniori-ikäisenä Lukon organisaatioon.

– Sain rahallisen sopimuksen. Siinä vaiheessa muutin yhteen emännän kanssa, ja piti hankkia elantoa, Mattila avaa aikaa aikuisuuden kynnyksellä.

Lukossa ei näyttöpaikkaa Liigaan auennut, ja kiekollista osaamista juniorisarjoissa näyttänyt puolustaja siirtyi Mestis-joukkue LeKiin. Kausi Pirkanmaalla tarjosi pelejä LeKissä ja Tapparan A-nuorissa. Mattila pääsi harjoittelemaan Tapparan liigajoukkueen kanssa, mutta näyttöpaikkaa Liigasta ei Tampereellakaan irronnut.

– Ei tullut edes pahaa loukkaantumissumaa joukkueelle, että olisin saanut jonkun näyttöpaikan. Toisaalta olin fyysisesti vielä aivan raakile tuossa vaiheessa.

Mattila oli Tampereella monelle nuorelle pelaajalle tutussa tilanteessa, kun pelipaikka ja joukkue, jonka kanssa harjoittelee, vaihtuivat nopeaan tahtiin.

Kehittymisen kannalta tärkeiksi hän nostaa Tampereen aikaa seuranneet kaudet Heinolan Peliitoissa 2012–14. Mattila murtautui lopullisesti Mestis-joukkueen runkopelaajien joukkoon ja otti paikkansa sarjasta. Hän pystyi edustamaan samaa joukkuetta kahden kauden ajan, joten ajatukset pysyivät kehittymisessä jatkuvan pukukopin vaihtamisen sijaan.

– Ne olivat mukavat kaksi vuotta. Sain paljon vastuuta.

 

Kaudet 2012–14 Mattila pelasi Heinolan Peliitoissa.


Polvivamma vei syvälle

Peliitat otti Mattilan kausilla sijat seitsemän ja kymmenen. Puolustajan vahvat peliesitykset huomattiin Mestiksen kärjen kovimpiin haastajiin lukeutuneessa Hokissa, jonne Mattila teki sopimuksen.

Kausi Kajaanissa käynnistyi erinomaisesti, kun Mattila iski pinnan per peli. Totaalinen stoppi tuli, kun runkosarjaa oli pelattu kolmannes. Mattilan polvi hajosi, ja edessä oli leikkaus pitkine kuntoutuksineen.

– Kyllä se oli raskas paikka. Mietin, pystynkö enää koskaan pelaamaan, saanko sopimusta mihinkään kunnon seuraan ja millä saan hankittua ruokaa perheelle? Tulevaisuudesta ei ollut varmuutta, Mattila ruotii tilannetta.

Tuossa vaiheessa Mattilan perheessä oli yksi lapsi, ja vaimo opiskeli Kajaanissa. Sisukas puolustaja treenasi itsensä jälleen kuntoon.

Hokki luotti Mattilan paluuseen ja sai tervehtyneen puolustajan takaisin entistä ehompana. Mattilan loukkaantumiseen päättyneellä kaudella Hokki oli saavuttanut pronssia, mutta seuraavalla kaudella 2015-16 meno oli vielä pronssiakin kirkkaampaa. Mattila nakutteli runkosarjassa 30 pistettä.

 

Hokin paidassa lokakuussa 2015.


– Sillä kaudella joukkue oli todella hyvässä kunnossa. Valmentajat Jari Laukkanen ja Antti Turunen ruoskivat joukkueen kovaan kuntoon. Se oli sellaista Neuvostoliitto-meininkiä, Mattila tuumii pilke silmäkulmassa ja viittaa hurjiin harjoitusmääriin.

– Kaudesta jäi myös mieleen puolivälieräsarja, jossa voitimme TUTO:n seitsemännessä ottelussa. Kotona käytiin vain nukkumassa, kun sarja venyi ja pelimatkat olivat pitkät. Hopealle asti pelaamisemme sitten riitti.

Huonolle joukkueelle Hokki ei loppuotteluissa taipunut, kun mestari-Jukurien riveissä viilettivät esimerkiksi maajoukkueeseen sittemmin yltäneet Oula Palve, Teemu Turunen ja Santeri Lukka sekä kokenut Marko Kauppinen. Jukurien maalin muurasi umpeen nykyinen Tappara-vahti Christian Heljanko.

Hopeahuuma ei kantanut Hokkia pitkälle vaan seuraava kausi oli vaikea. Hokki oli pahoissa talousvaikeuksissa. Mattilan mukaan tämä ei näkynyt kaukalossa.

– Seura hoiti kaiken kuten oli sovittu. Mailoja riitti, ja välipalat sun muut olivat hallilla kuten aina.

– Siinä taloustilanne saattoi näkyä, etteivät valmentaja ja urheilutoimenjohtaja pystyneet vahvistamaan joukkuetta kesken kauden. Jos siis sellaisia aikeita oli.

 

Kaudella 2016–17 Mattila oli Hokin kultakypärä, paras pistemies.



Kun puhelin ei soi

Jotain pelillistäkin apua Hokki olisi tarvinnut. Ennakkosuosikkien joukkoon kuulunut joukkue sukelsi pahasti ja painui mitalipelien sijaan karsintoihin. Siellä Hokki piti sarjapaikkansa, mutta kabinetissa kävi toisin. Hokki ajautui konkurssiin.

Runkosarjassa pisteet 9+24=33 tehneellä Mattilalla oli takanaan kaksi erittäin tehokasta kautta, mutta jokin tilanteessa oli oudosti. Puhelin ei soinut liigatarjousten merkiksi.

– Ei edes mitään try-outia tullut. Olin puolustajana joukkueen kultakypärä, joten olisi luullut, että minut on huomattu. Se oli kova paikka, ettei liigamahdollisuutta auennut, Mattila myöntää.

Tuossa vaiheessa Mattilalla oli myös virityksiä ulkomaiden suuntaan, mutta ne eivät konkretisoituneet sopimuksiksi.

 

"Imatralla oli joukkueen ympärillä sellainen yhteisöllisyys, jota en ollut aiemmin tavannut missään."

Perheellisen miehen oli ajateltava kokonaisuuden toimivuutta eli mihin tahansa sopimusratkaisuihin ei ollut mahdollisuutta. Lopulta perhe päätyi Kokkolaan. Mestis-joukkue Hermes sai Mattilasta osaavan puolustajan, mutta kausi loppui täysin muissa maisemissa.

– Hermeksessä vaihtui valmentaja kesken kauden, kun Antti Karhula vaihtui ”Maukka” Pajuluomaan, Mattila mainitsee tällä kaudella Sportissa valmentaneen Ari-Pekka Pajuluoman.

– Maukka on huikea tyyppi, mutta pelilliset näkemyksemme eivät kohdanneet. Halusin pelata ja halusin siirron, että pääsen pelaamaan siten, miten haluan pelata. Imatralla olikin sitten hieno meno. Siellä oli joukkueen ympärillä sellainen yhteisöllisyys, jota en ollut aiemmin tavannut missään, Mattila kehuu pikkukaupungin joukkuetta.

Ketterä ylsi Mestiksen runkosarjassa kolmanneksi, mutta putosi puolivälierissä Jokipoikien käsittelyssä.

– Hokin urheilutoimenjohtaja kyseli siinä vaiheessa minua takaisin Kajaaniin. Puolan liiga tai Ranskan kakkostaso eivät kiinnostaneet. Saksan DEL2-liiga olisi kiinnostanut, koska sieltä voi vielä saada vauhtia uralle. Sopimusta ei syntynyt, ja silloin oikeastaan lopetin urani, Mattila palaa muisteluissaan vuoteen 2018.

– Onneksi vaimo ja kaveri puuttuivat asiaan. Pääsin Hokkiin pelaamaan ja sekä Hokilla että itsellä oli jälleen Mestis päämääränä. Nyt nuo on saavutettu. Olen onnellinen, Mattila tuumii.

 

"Pitää nostaa hattua niille, jotka ovat kahdeksan tuntia töissä ja menevät sitten treenaamaan."

Isä kotona, kapteeni hallilla

Mattila teki 16-vuotiaana rohkean ratkaisun ja jätti tulevaisuuden rakentamisen vain jääkiekon varaan. Joinain kesinä hän on tehnyt töitä autoalalla, mutta on keskittynyt aikuisikänsä pääasiassa jääkiekkoon.

– Vaimolta tämä on vaatinut venymistä arjessa, ja hänelle kuuluu iso kiitos. Rahan suhteenhan elämä on ollut niukkaa, mutta lapsille on kyllä saatu hankittua kaikki tarvittava. Itselleni en ole ostanut vaatteita kymmeneen vuoteen, Mattila lohkaisee.

Mattila ei valinnut aikanaan sitä tietä, että olisi pelannut Mestiksessä ja opiskellut kokoaikaisesti tai pelannut Mestistä ja tehnyt leveämmän leivän takia siviilitöitä.

– Pitää nostaa hattua niille, jotka ovat kahdeksan tuntia töissä ja menevät sitten treenaamaan. Itse tein sitä muutamana kesänä, mutta olin vasta illalla kotona. Ehdin sanoa lapsille hyvää yötä. Haluan olla mukana lasteni arjessa ja elämässä ja osallistua heidän harrastuksiin.

 

"Vastuuta riittää, kun pelaan kovia peliminuutteja, ylivoimaa ja minulta odotetaan tulosta."

Kolmen lapsen isänä eläminen on kasvattanut Mattilaa, ja vastuuta hän kantaa myös jäähallilla. Täksi kaudeksi hänet valittiin Hokin kapteeniksi.

– Kapteenius on mukava vastuu ja kunnianosoitus. Vastuuta riittää, kun pelaan kovia peliminuutteja, ylivoimaa ja minulta odotetaan tulosta. Kapteenina pitää näyttää esimerkkiä ja pumpata energiaa joukkueeseen.

Mattilan ensimmäisistä Mestis-peleistä on jo kahdeksan vuotta. Miten 28-vuotias puolustaja kokee nykyisen Mestiksen paikkana nuorille pelaajille?

– Nuoret tulevat nykyään paremmin sisään sarjaan, ja mukaan tuleminen on helpompaa. Ennen pelaajat tulivat mukaan ehkä liian arasti. Nykyään sarjassa on enemmän nuoria pelaajia, ja sekin helpottaa sopeutumista.

Kohti pudotuspelejä

Nyt kun peli kulkee, Mattila ei ole piirtänyt rajoja uralleen.

– Kuinkas vanha Jaromir Jagr on? Hän pelaa vielä 47-vuotiaana.

Eikä vanhaksi pelannutta esimerkkiä tarvitse hakea edes Tshekistä asti. Hokin päävalmentaja Jarkko Heikkinen lopetti peliuransa viime keväänä nelikymppisenä. Hän ehti pitää välillä lähes kolme vuotta taukoa, kunnes palasi Suomi-sarjaan nostamaan Hokkia takaisin kohti Mestistä.

 

 

– Jarkko on tuonut harjoituksiimme monia pikkujuttuja. Kahdella yhtä vastaan -harjoitus voi lähteä liikkeelle pakin laukauksella, joten puolustajat pääsevät osallistumaan kiekolliseen tekemiseen. Valmentajalla on jämäkkä olemus, joten joukkue on hallussa.

– Taistelemme pudotuspelipaikasta. Tämä on kilpaurheilua, ja tavoitteet pitää olla kovat. On turha vain varmistella sarjapaikkaa, Mattila paaluttaa lopuksi.

Risto Mattilan pelaajakortti Leijonat.fi:ssä


Artikkelin kuvat: Pasi Mennander ja Jääkiekkoliiton arkisto

Olet nyt

Lisää Kuka on -artikkeleita

Kuka on...

Leijonat-lehdestä tuttu Kuka on... -henkilöjuttujen sarja löytyy nyt verkosta. Esittelemme pelaajia, valmentajia, erotuomareita ja jääkiekon taustavoimia, joiden tarinoita et ehkä ole vielä lukenut tai kuullut.

Etsi sivustolta