×

Varoitus

JUser: :_load: Käyttäjää ei pystytty lataamaan tunnuksella: 26132

perjantai, 04 tammikuu 2013 21:50

Tyttöjen MM-kisojen valmennusseminaarissa kattaus naisurheilun näkökulmia

Kirjoittanut
Taitoluisteluvalmentaja Virpi Horttana toi osaamistaan seminaariin Taitoluisteluvalmentaja Virpi Horttana toi osaamistaan seminaariin Sari Tuunainen

Tyttöjen MM-kisojen yhteydessä järjestettiin tyttö- ja naisurheilun ”Sytytä tähti” –monilajinen valmennusseminaari. Kovatasoinen puhujajoukko antoi osallistujille uusia ajatuksia valmentamisesta monesta näkökulmasta. Lisäksi ryhmätöissä paneuduttiin valmennuksen saloihin vilkkaasti keskustellen. 

Torstai 3.1.

Seminaarin aloitti jääkiekkoliiton valmennuspäällikkö Arto Sieppi kertomalla Team Oriflamesta, Kuortaneella sijaitsevasta opiskelu- ja harjoitusympäristöstä tyttö- ja naiskiekkoilijoille. Esitys aloitti vilkkaan keskustelun muun muassa naisurheilijoiden harjoitusmääristä ja urheilemisen tasosta, kuin myös urheilijan luonteen merkityksestä.

Taitoluisteluvalmentaja Virpi Horttana pohjasi esityksensä laajaan KIHU:n kanssa tehtyyn tutkimukseen, jossa selvitettiin urheilijan kuormittumista niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tutkimustulokset toivat esiin, ettei kuormittuminen ole aina fysiologista kuormittumista vaan psyykkisellä puolellakin on merkittävä vaikutus urheilijan palautumiseen.

Jalkapallon esimerkkejä seminaariin toi Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen ruotsalainen päävalmentaja Andrée Jeglertz. Hänen aiheensa oli voittavan joukkueen rakentaminen. Siinä hän piti tärkeänä mm. konkreettisten tavoitteiden asettamista, 100%:sta keskittymistä harjoituksiin ja peleihin, itsevarmuuden yksilöllistä kehittämistä, kilpailemaan opettelemista ja urheilijan elämäntapaa. Hän toi esityksessään esiin myös suomalaisen ja ruotsalaisen urheilukulttuurin eroja.

Iltapäivän viimeinen puhuja oli norjalainen jääkiekkovalmentaja Birger Aaserud. Hänen teemansa oli peliälyn kehittäminen, johon hän antoi konkreettisia esimerkkejä. Hän puhui myös kommunikaation merkityksestä, jossa tärkeää on oppia muun muassa yhteinen ”kieli” joukkueen sisällä.

Perjantai 4.1.

Seminaarin toisen päivän alkajaisiksi meloja Anne Rikala kertoi oman urheilijatarinansa kautta uransa ”ahaa-elämyksistä” ja ympäristön vaikutuksesta harjoitteluun. Lajina melonta vaatii suomalaisilta paljon leirivuorokausia. Yksi hänelle tärkeä korkean paikan harjoitteluympäristö on löytynyt mm. askeettisista oloista Etelä-Afrikasta. Myös kotiolosuhteet on täytynyt muokata optimaalisiksi. Ympäristöllä hän tarkoitti fyysisen ympäristön lisäksi myös henkistä ympäristöä; oikeaa asenneympäristöä ja energiaa antavia harjoituskavereita.

Katja Saari päätti seminaarin esityksellä, joka sisälsi ajatuksia vastuunkannosta joukkueessa. Hän kertoi värikkäästi siitä, miten hän työskentelee Kirittärien kanssa pesäpallossa. Omaan pelaaja- ja valmentajakokemuksiin pohjautuen hän puhui muun muassa paineensiedosta ja suoritusvarmuudesta. Lopuksi hän kävi läpi myös voimaharjoittelun periaatteita jääkiekossa. Oma pelaajatausta huipputasolla hänellä löytyy pesäpallosta ja lentopallosta.

Ryhmätöissä monenlaista pohdintaa

Ensimmäisen iltapäivän lopuksi puristettiin osallistujista vielä ajatuksia päivittäisharjoittelun haasteista, ryhmän tuesta yksilön harjoittelulle/yksilön harjoittelusta ryhmässä sekä lajien yhteistyömahdollisuuksista. Ryhmätyöaiheet jätettiin hautumaan yön yli ja purettiin vasta toisen seminaaripäivän päätteeksi.

Päivittäisharjoittelun haasteina esiin tulivat mm. aikataulutus, harjoitusajat ja -paikat, valmentajien aikaresurssit ja valmennettavien tavoitteiden erilaisuus. Myös harjoittelun kokonaisvastuu mietitytti; kuka huolehtii yksittäisen urheilijan kokonaisuudesta, kun urheilija on erilaisissa harjoitusryhmissä ja mahdollisesti myös eri lajeissa?

Lajien välisessä yhteistyössä oli osallistujien mielestä tärkeää, että se palvelee monipuolisuutta ja liikunnan määrää, muttei kuormita liikaa. Useiden lajien harrastamisessa rikkautena oli liikunnan monipuolinen riemu ja esimerkiksi fysiikan kehittyminen monipuolisesti. Lajeissa on tässä suhteessa suuria eroja. Toisessa ääripäässä löytyy taitoluistelu, joka on aikaisen erikoistumisen laji. Esityksissäkin esiin tullut melonta puolestaan on myöhäisemmän erikoistumisen laji ja muita lajeja voidaan hyvin harrastaa päälajin rinnalla.

Ryhmässä harjoittelun pohdinnassa esiin nousi mm. yksilöiden tarpeiden huomioiminen. Ryhmässä täytyy olla myös tervettä kilpailua, mikä vie urheilijoita eteenpäin. Ryhmien valmennuksen osalta haasteena on usein resurssit.

Seminaarin esitykset tullaan lataamaan Kansainvälisen Jääkiekon Kehityskeskuksen nettisivuille: www.iihce.fi

Lisää Tyttöleijonat-uutisia